keskiviikko 24. elokuuta 2011
lauantai 13. elokuuta 2011
Dookie Fresh!
Digistyles – Dookie Fresh
Digistyleshan symbioitui aikoinaan Digidogsista ja Massivestylesista – parista talmaporukasta. Sittemmin tämä suomalaisen lumilautaskenen syöpä on saanut etäpesäkkeitä Kuusamosta, Oulusta, Outokummusta, Sodankylästä jne. Sädehoito ei ole tepsinyt ja syöpä onkin uusiutunut joka syksy, aiheuttaen helkkarinmoisia paniikkikohtauksia elokuvien ensi-iltabileiden muodossa. Ehkä juuri siksi, että syöpä istuu niin syvällä on saanut aikaan kasvainten monimuotoisuuden ja levinneisyyden. No ei vaineskaan.
On ehkä turhan raffia käyttää tässä yhteydessä vertauskohtana syöpää – syövässä nyt ei juuri hirvittävästi valoisia puolia löydy. Digistylesin tiiserissä positiivista puolestaan on paljonkin. Jannut ovat jaksaneet puuskuttaa hyvää hyvyyttään leffoja ulos jo monta vuotta – ihan hyvää hyvyyttään, jotta sinä ja minä saisimme jotain dissaamisen aihetta. Ukkojen meininki on siinä määrin kypsynyt vanhetessaan, että turha puristaminen ja hifistely on jäänyt pois. Kyseessä on kaveriporukan laskupätkä, josta näkee sen tehdyn ensisijassa omaa silmää, toissijaisesti yleisöä miellyttääkseen.
Jos otetaan arviointikriteereiksi tiiseristä välittyvä fiilis ja verrataan sitä aiempaan digiantiin, voidaan mielestäni täysin oikeutetusti todeta että edellisen elokuvan myötä raiteet osoittavat edelleen oikeaan suuntaan ja kyyti tulee ajallaan. Tiiserin nousujohteinen, hektinen tunnelma, parit maistiaiset ninjaliikkeistä, sopiva annos kohellusta ja muutama sisäpiirivitsi saavat kuolan herahtamaan silmistä tämän Pavlovin koiran lumilautailureseptorien kolistessa punaista. Turha sitä on enempää analysoida. Alkakaahan tuoda sitä annosta tiskiin, meillä on nälkä.
Itseasiassa haluaisin näin koirista puheen ollen jälleen kerran puuttua siihen kuinka väsynyt nimi mielestäni Digistyles oli aikanaan – vaihtoehtonahan olisi ollut Massive Dogs, mikä kuulostaa to-del-la gurgolta. Santtu Sanderille asia tuli aikanaan harvinaisen selväksi hupelluksen menomatkalla – kiinnosti muistaakseni kuin kilo paskaa. Hakulinenkin kerkesi jo tatskaamaan logon joten olen asiani kanssa muodikkaasti hieman myöhässä. Harkitkaa nyt kuitenkin vielä.
Bändinimeä lukuunottamatta kaikki on tällä porukalla viimesen päälle siinä kunnossa kuin sen pitääkin – tunnistettava oma tyyli ja tiukkaa lasautusta, pikku sekoiluja unohtamatta. Ei muutaku hanaa.